Tiedätkö tunteen, kun mitään ei jaksa?

essure

Heippa ihana lukijani!

Väkisin oikeastaan lähden tätäkin bloggausta kirjoittamaan. Toisaalta minulla on halu kyllä kirjoittaa, mutta voimani ovat totaalisen loppu, enkä tiedä saanko aikaan mitään järkevää kirjoitettavaa, mutta yritän nyt ainakin.

Paljon olisi iloisia asioita mistä voisin raportoida, kuten pitkälle syksyyn jatkunut mahtava ja nouseva myynti Saaren Taika tuotteiden osalta, vaikka oletin jo koulujen alun jälkeen edes hienoista laskua myyntiin. Tai havaintoni meidän tuotteiden korkeasta laadusta verrattuna useiden kymmenien huippuvalmistajien kosmetiikkaan, jota olen viime kuukausina maahantuonti mielessä testaillut ja tuotteiden laatuun pettynyt!

Mutta voimat eivät riitä iloitsemiseen. Mielessäni velloo vaan kateus heidänlaisiaan kohtaan, jotka jaksavat jopa raskaiden työpäiviensäkin jälkeen käydä lenkillä/salilla/jumpassa/pihatöissä/missä vaan. Itselläni voimat riittävät juuri aamukahviin ja pieneen pakolliseen aamuvetreytykseen etupihalla tulevaa leikkausta ennakoiden ja kuolemanpelkoani tyynnyttäen. Siinäpä se.

Niin. Se leikkaus. Neljäs jo numeroltaan liittyen epäonnisten Essure-implanttien asennukseen, oireiden aiheuttamiseen, epäonnistuneeseen poistoon ja sen aiheuttamien arpityrien epäonnistuneeseen korjaukseen. Essureiden vuoksi ilmaantunut keliakiatyyppinen oireilu sekä laktoosityyppinen oireilu on heittänyt ruokavalioni vinksalleen. Jatkuvat nivel – ja vatsakivut, väsymys sekä monet muut (teko?)syyt ovat saaneet painoni nousemaan vaaralliselle tasolle. Liikunnan puute osin edellä mainittujen ongelmien vuoksi on saanut kuntoni heikkenemään myös pelottavan huonolle tasolle ja jatkuvat leikkaukset pelottavat toden teolla! En muista mikä se näistä kolmesta edellisestä leikkauksesta oli, jonka jälkeen en meinannut oikein herätä. Tottakai asia pelottaa ja jännittää ja minun surkealla tuurillani saan vielä sairaalabakteerin, joka sairaalassa hoitajan soiton mukaan juuri nyt jyllää, mikäli siis edes leikkausesta herään 🙁

Mainos:

Elämän pitäisi parhaillaan olla hitsin mahtavaa! Elän elämässäni vaihetta, jollaisesta en olisi koskaan edes saattanut unelmoida! Mutta jos elämisen voimat ovat miinuksella, ei mikään tuo iloa. Muutamissa aikaisemmissa blogikirjoituksissa olen kirjoittanut, että ulkomaanmatkat, jotka katkaisevat pimeän kauden, ovat auttaneet masennuksen selättämisessä. Nyt voin todeta, että vain painaakseen sen entistä rankemmin päälle myöhemmässä vaiheessa, jonka alkusoittoja nyt selvästikin soitellaan. Olen koitanut etsiä keinoja väsymyksen selättämiseksi tuloksetta. Olen katkera Essuret asentaneelle lääkärille, joka ei maininnut niiden haittavaikutuksista, eikä siitä, että ne sisältävät itseäni voimakkaasti allergisoivaa nikkeliä. Olen katkera, että olen jatkuvasti kivuissa, enkä voi syödä normaalia ruokaa. Olen katkera, että nykyinen ruokavalioni on painoa nostavaa ja että en pysty, enkä jaksa enää liikkua sitä vähääkään mitä joskus aikaisemmin. Olen jo luovuttanut väsymykselle voiton itsestäni, enkä jaksa enää edes taistella sitä vastaan. Jos en koskaan heräisikään leikkauksesta, niin autatko perhettäni taistelussa lääkäreitä vastaan ja saamaan oikeutta heidän tekemiään virheitä vastaan?

No Comments Found

%d bloggaajaa tykkää tästä: